keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Täällä pohjantähden alla 1



B Teoksen lähilukua

Täällä Pohjan tähden alla – teos sijoittuu 1800-luvun lopun Suomeen. Kirjan alussa päähenkilönä on Jussi Koskela. Hän on aikoinaan huutolaispoikana tullut pappilaan. Nyt hän on torppari, joka saa kirkkoherralta luvan rakentaa itselleen torpan suolle. Miljöö on mielestäni ankea ja karu. Rahaa ei Jussilla ole tuhlattavaksi ja niistä ainoista penneistään mitä hän omistaa, on Jussi hyvin tarkka, jopa pihi. Suon raivaaminen viljelysmaaksi ei ole helppoa ja miljöön karuus tulee siksi hyvin esille. Jussi myös itse on kovin hiljainen ja omiin ajatuksiin syventyvä henkilö.
1800-luvun ja lopulla ja vielä pitkälle 1900-luvulle saakka Suomessa sääty-yhteiskunta on hyvin vahvasti esillä. Tämä myös ilmenee hyvin Väinö Linnan trilogiasta. Torpparien rooli on aivan erilainen kuin esimerkiksi pappilan perheen tai paronin. Teos kuvailee Koskelan Jussin elämää aika pitkälle, mutta kertoo myös muistakin Pentinkulman asukkaista ja heidän elämästään, keskittyen kuitenkin Koskelan perheeseen. Jussi tunnetaan ahkerana, mutta hyvin pihinä miehenä. Jussi on koko teoksen ajan hyvin huolissaan torppansa säilymisestä, etenkin kun rovastikin vaihtuu edellisen kuoltua. Jussilla on myös vaimo, mutta heidän suhteensa ei ole ehkä leiskuvien nykyromaanien rakkauskertomus. Heidän avioliittonsa kuvaa myös hyvin sen ajan elämäntapaa. Säädyt vaikuttavat puolison valintaan ja arkea eletään tehden töitä. Kyllä Jussin vaimo, Alma on tietenkin miehensä tukena arjen askareissa.
Kirjan alussa Jussi Koskela on selkeästi päähenkilö, mutta juonen edetessä päähenkilöksi tulee Koskelan esikoispoika Akseli. Hän on isäänsä kiivasluotoisempi ja on mukana kylän sosialismi ja palokunta porukassa. Hänkin on todella kova työmies ja järkähtämättömän luonteen omaava nuorukainen. Teoksen lopussa hän menee naimisiin ihastuksensa Elinan kanssa. Akselin ahkeraa työpanosta arvostetaan, mutta esimerkiksi kirkkoherran kanssa hänellä on huonot välit, sillä heille tuli hieman eripuraa asioista. Akselilla oli myös kaksi nuorempaa veljeä, Aleksi ja Akusti, mutta teos keskittyy lopussa vain Akselin elämään.
Kerronta on hyvin realistista ja neutraalia. Turhia hienosteluja siinä ei ole. Kertojana toimii kaikkitietävä kertoja. Kerronta ei etene kovin nopeasti, vaan se kuvaa Koskelan perheen elämää sen erivaiheilla. Jos lukisin kaikki kolme teosta, olisi varmasti mielenkiintoista nähdä kuinka Koskelan suvun tarina etenee. Vaikka kirjassa tapahtuu paljon iloisia asioita, kuten torpan valmistuminen tai Akselin ja Elinan naimisiin meno, säilyttää se silti mielestäni jollain tapaa ankean tunnelman. Sääty-yhteiskunnan olemassa olo luovat epätasa-arvoisuutta perheiden välille. Eikä tiukka taloudellinen tilanne tai pihiys sitä tee yhtään iloisemmaksi. Ei lukiessa kuitenkaan surumieliseksi tullut, mutta teoksesta välittyi hyvin tunnelma: sitä elettiin vuodesta toiseen tehden maataloustöitä ja taksvärkkejä leivän ansaitakseen. Toisinaan saatettiin saada uusia perheenjäseniä tai hauskoja juhlia, mutta pääosin elämä oli varsin yksinkertaista.
Teoksen kieli on henkilöiden puheosuuksissa vanhahtavaa, mutta se sai entistä vakuuttuneemmaksi ajasta, johon kerronta osuu. Välillä ilmeni joitain sanoja mitä ei ihan varmaksi tiennyt, mutta lukukokemusta se ei haitannut. Kuitenkin teoksen kieli oli aivan ymmärrettävää ja ajalle sopivaa. Sanastoltaan keskittyi hyvin paljon sen ajan maatalouteen ja elämään, se lisäsi kirjan tunnelmaa.
                                                                                                       
C Teoksen arviointia
En ole ikinä aiemmin lukenut yhtään Täällä Pohjantähden alla – teoksia enkä ole elokuviakaan ikinä kokonaan katsonut. Kaikille kuitenkin ehkä tuttuun ja jopa legendaariseen alkuun olen törmännyt: Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. En oikein tiennyt mitä teokselta odottaa, joten avoimesti otin sen vastaan. Mielestäni Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on hyvä teos. En ehkä lukisi tämän tyylisiä kirjoja kauheasti ja välillä tuntui, että kerronta ei etene ja se toistaa samaa, sillä Jussi sääti torppansa kanssa ja pelkäsi sen menettävänsä. Alussa tuntui, ettei tämä tästä oikein vauhdikkaasti etene, mutta kun kerronta alkoi aina vain enemmän Akseliin, niin kerrontakin mielestäni reipastui. En kyennyt itse samaistumaan kehenkään henkilöön eikä aina tarvitsekaan, mutta silti teos oli ihan kiva.
Klassikon paikan teos kyllä ansaitsee, sillä se kuvaa mielestäni hyvin Suomea ja suomalaisia. Suomi on ehkä hieman karu paikka, mutta täynnä päättäväisiä ja itsepäisiä ihmisiä. Ja koska kaikille on varmasti tuttu kirjan ensimmäiset kuusi sanaa, niin kyllä teos olisi suomalaisten hyvä lukea. Ehkei siitä kaikkien tarvitse pitää, mutta se antaa minusta hyvän kuvan 1900-luvun alun Suomesta. En tosin tiedä miten kirjan toinen ja kolmas osa etenevät, mutta ehkä nekin tulee luettua, jotta tiedän miten Koskelan suvun tarina jatkuu.
Heta 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti